Härmälattakoi – Agonopterix liturosa

Siipiväli 17–21 mm. Pää ja keskiruumis vaaleankeltaiset, ruskehtavansekaiset; siipikannet tumman harmahtavanruskeat. Huulirihmat vaaleankeltaiset, keskijaoke ulkoa ruskea; kärkijaokkeen keltaisen kärjen lähellä leveä, musta rengas, sen tyvellä joskus musta täplä. Tuntosarvet violetinruskeat. Jalat harmahtavanruskeat, säärien sisäsyrjät vaaleanokrat, nilkat vaaleanokratäpläiset; etu- ja keskisääret usein ulkoa punertavat. Takaruumis ruskeanharmaa, jaokkeiden reunat keltaiset.

Etusiivet purppuranruskeat, tyvestä ja etureunasta mustahkokehnäiset, seassa kellanvalkeita suomuja. Tyvialassa keltainen täplä. Etureunassa keskikohdan sisäpuolella epämääräinen, kellertävä täplä sekä joskus toinen 3/4 kohdalla (vrt. pajulattakoi (A. conterminella)). Vinotäplät muodostavat viiston, kaarevan, mustan kuvion; keskitäplä valkea, pieni, voi puuttua. Ulkoreunassa musta juova. Takasiivet harmaanruskeat, tyvestä vaaleammat.

Toukka –18 mm, lihavampi kuin muilla suvun lajeilla; likaisen kellertävä, vihreä tai sinivihreä, selässä siniharmaata sävyä; nystyrät pienet, tummanruskeat, sukatyvirenkaat mustat; hengitysaukkojen reunat mustat. Pää vaalean kellanruskea, postgenoissa tummanruskea laikku, pistesilmien alue musta; niska- ja peräkilpi sekä peräjalat kellanruskeat, peräkilven etureuna tummanruskea; rintajalat kellanruskeat, lonkat tummanruskeat. Epikraniaali-indeksi n. 3,3.

Kotelo 6,8–8,3 mm, okranruskea, takaa usein ruskea, hiukan kiiltävä. Pintarakenne kohtalaisen karkea. Mikropiikit tuskin havaittavat. Tuntosarvien vapaat päät loivasti taipuneet, niiden kärjet ovat vinossa sivulle vähemmän kuin tuntosarven leveyden verran. Etusiipien suonet selvästi havaittavat. Kremaster päältä pyöristyneen kekomainen.