Hagtornsspinnmal – Scythropia crataegella

Siipiväli 11–15 mm. Pää valkea, harmaanruskean sekainen. Huulirihmat ruskeat, kärkijaoke vaaleampi. Tuntosarvet tummanruskeat. Keskiruumis harmaanruskea, valkeansekainen, varsinkin takareunasta; siipikannet harmaanruskeat.

Etusiivet valkeat, vaalean harmaanruskeasirotteiset; reunat tumman harmaanruskeariipusteiset tai -täpläiset. Keskikohdan sisäpuolella melko tumman harmaanruskea poikkivyö ja toinen 3/5 kohdasta etureunassa takakulmaan. Ripset valkeahkot, siiven kärjessä ja takakulmassa harmaat, niissä epäselvä, tumma jakoviiru. Takasiivet harmaat, kärjestä tummemmat.

Toukka punertavanruskean ja ruskehtavanharmaan kirjava; nystyrät suuret, kiiltävät, karvaiset. Pää musta, siinä ruskeita ja valkeita juovia.

Kotelo 6,5–7,3 mm, solakan kiilamainen, mustahko. Pintarakenne vahva, ryppyinen, takaruumiin keskimmäiset jaokkeet poikkiuurteiset.

Lentää kesä–heinäkuussa.

Toukka syys–kesäkuussa; talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää tylppöorapihlajalla (Crataegus monogyna), omenapuulla (Malus domestica), luumulla (Prunus domestica) ja oratuomella (P. spinosa). Nuoret toukat tekevät hyvin pienen (≤ 3 mm) käytävä- tai läiskäkoverteen, tavallisesti useita yhdellä lehdellä. Alkukoverre sijaitsee yleensä lähellä keskisuonta; muna on lehden yläpinnalla. Sekundaarikoverteet usein ovat löydettävissä lehdiltä ilman alkukoverretta: ilmeisesti toukat helposti siirtyvät lehdeltä toiselle. Sekundaarikoverteet on tehty lehden alapinnalta; liikkuessaan toukat asettavat silkkiä lehden alapinnalle. Suurin osa ulosteesta poistetaan koverteesta, ja osa ulostehitusista jää kiinni kudokseen. Melko pian toukat alkavat elää yhteisessä kudoksessa lehden alla. Toukat talvehtivat talvisuojassa ja jatkavat elämistä eksofageina keväällä.

Koteloituu toukkien kudokseen ilman koppaa pää alaspäin.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

Bengtsson, B. Å. & Johansson, R. 2011. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Bronsmalar – rullvingemalar / Lepidoptera: Roeslerstammiidae – Lyonetiidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 544 s.

von Heinemann, H. 1870. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 1. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. 1–388.

Huemer, P. 1988. Kleinschmetterlinge an Rosaceae unter besonderer Berücksichtigung ihrer Vertikalverbreitung (excl. Hepialidae, Cossidae, Zygaenidae, Psychidae und Sesiidae). Neue Entomologische Nachrichten 20: 1–376.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. 1999. Über die Puppen der mitteleuropäischen Schmetterlinge (Insecta: Lepidoptera): Überfamilie Yponomeutoidea: Familien Yponomeutidae, Plutellidae und Acrolepiidae. Linzer biologische Beiträge 31(1): 381–420.

Schütze, K. T. 1931. Die Biologie der Kleinschmetterlinge unter besonderer Berücksichtigung ihrer Nährpflanzen und Erscheinungszeiten. Handbuch der Microlepidopteren – Raupenkalender – geordnet nach der illustrierten deutschen Flora von H. Wagner. Verlag des Internationalen Entomologischen Vereins e. V., Frankfurt am Main. 235 s.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Svensson, I. 1993. Fjärilkalender: Lepidoptera-calendar. Ingvar Svensson, Kristianstad. 124 s.