Muliniasimpukka on luontaisesti kotoisin läntiseltä Atlantin alueelta Pohjois-Amerikan itärannikolta. Lajin levinneisyysalue ulottuu Kanadan Saint Lawrencen lahdelta Yhdysvaltojen itärannikkoa pitkin aina Meksikon rannikolle ja Jukatanin niemimaalle saakka. Laji on etupäässä planktoninsyöjä.

Laji viihtyy hyvin vaihtelevissa suolapitoisuuksissa, ja esiintyy pääsääntöisesti matalissa vuorovesivyöhykkeissä, suosien pehmeitä sedimenttejä kuten savea ja hiekkaa. Meksikonlahdella sitä on toisaalta tavattu jopa yli 130 metrin syvyydestä. Luontaisilla esiintymisalueillaan muliniasimpukan tiheys voi olla jopa 21 000 yksilöä neliömetriä kohden.

Laji on vieraslajina kulkeutunut Eurooppaan todennäköisesti laivojen painovesilastien myötä. Euroopasta lajia on raportoitu ajoittain kohtuusuurina tiheyksinä muun muassa Hollannista (Alankomaat), Saksasta ja Belgiasta. Atlantin Euroopassa muliniasimpukan lisääntyminen rajoittunee kesäkuukausiin. Välimeren alueelle mahdollisesti kulkeutuessaan, sen pysyvä asettuminen merivesialueille on todennäköistä

Muliniasimpukka – Mulinia lateralis