Hopprätvingar – Orthoptera

Suorasiipiset (Orthoptera) ovat vaihtelevankokoisia, yleensä pitkäjalkaisia ja usein ääntelyyn kykeneviä hyönteisiä.

Suorasiipisten tylpänmuotoisessa päässä on erittäin vaihtelevan pituiset tuntosarvet, suuret verkkosilmät ja useimmilla lisäksi 2-3 pistesilmää tai joskus ei pistesilmiä ollenkaan. Suuosat ovat purevat ja ne osoittavat alaspäin. Suorasiipisten keskiruumiin etuselkä on satulamainen ja se ulottuu kylkiin. Joillakin lajeilla (okasirkat, Tetrigidae) etuselkä voi olla okamaisesti pidentynyt ja ulottua takaruumiin kärkeen tai selvästi sen yli. Keskiruumiissa on yleensä kaksi paria siipiä, mutta siivet voivat puuttua tai olla surkastuneita. Etusiivet ovat yleensä pitkät, jäykät ja paksuhkot. Takasiivet ovat yleensä kalvomaiset ja usein suuremmat kuin etusiivet, levossa ne ovat laskostettuina etusiipien alle, mutta avataan lentäessä. Lepoasennossa siivet ovat kattolaskuisesti ja peittävät takaruumista. Suorasiipisten takajalat ovat yleensä pitkät ja voimakkaat hyppyjalat: takajalat ovat usein pidemmät ja isommat kuin muut jalkaparit. Takaruumiin 2-3 viimeisessä jaokkessaa on pari lyhyitä, 1-jaokkeissa peräsukasia, joiden pituus vaihtelee. Naarailla on takaruumiin kärjessä munanasetin, jonka pituus vaihtelee. Tietyillä ryhmillä (hepokatit, Tettigoniidae) munanasetin pitkä ja erottuva, toisissa lyhyt (heinäsirkat, Acrididae ja okasirkat Tetrigidae).

Ruumiin pituus maailmalla 5-155 mm.

Suomen suurin laji ruumiiltaan jopa 40 mm (naaras) pitkä niittyhepokatti, Decticus verrucivorus.

Toukat ovat aikuisen kaltaisia, mutta siivettömiä. Aivan ensimmäinen toukkavaihe on matomainen siihen asti, että maahan tai kasvin sisään munitusta munasta kuoriutuva toukka saavuttaa maan tai kasvin pinnan ja luo nahkansa. Sen jälkeen toukka muistuttaa siivetöntä aikuista, kunnes nahanluontien kautta saa lopulta siivet.