Palavarakkaus on yksi yleisimmistä ja suosituimmista perennoistamme. Sen rakkautta hehkuva helakanpunainen kukinto on piristävä poikkeus puutarhojemme värikirjossa. Palavarakkaus alkoi valloittaa Keski-Euroopan puutarhoja jo 1500-luvulla, Ruotsiin se kulkeutui parisataa vuotta myöhemmin ja lopulta myös Suomeen. Aluksi pappiloiden ja kartanoiden puutarhoihin rajoittunut perenna valloitti myöhemmin myös maalaistalojenja mökkien pihat ja paikoin villiintyikin asutuksen liepeiden luontoon.

Luontaisena palavarakkaus kasvaa meitä lähinnä Etelä-Venäjän kosteilla niityillä ja pensaikoissa. Se lienee kuitenkin tullut Eurooppaan kiertotietä: todennäköisesti ristiretkeläiset toivat kasvin mukanaan Lähi-Idästä. Kukka muistuttaa päältäkatsottuna jossain määrin temppeliritareiden tunnusta, maltanristiä. Kasvin juurissa on saponiineja, saippuan kaltaisia yhdisteitä, jotka vedessä muodostavat vaahtoavan pesuliuoksen. Tunnetumpi ja käytetympi saippuakasvi on kuitenkin palavarakkauden sukulainen suopayrtti (Saponaria officinalis), joka kasvaa luonnossamme paljon yleisemmin vanhan hyöty- ja koristeviljelyn jäljiltä.

Glimmar – Silene