Monet sienilajit jatkavat kasvuaan ennätyslauhassa talvessa

19.02.2020 14:10 - Eija-Leena Laiho (päivitetty: 20.02.2020 07:16)

Ennätyslauha alkutalvi Etelä- ja Keski-Suomessa on herättänyt keskustelua kansalaisten keskuudessa ja mediassa. Jäät puuttuvat edelleen monista järvistä, lasten lumileikit ovat vaihtuneet kuralätäköissä pomppimiseen ja sienestyskausi jatkuu edelleen. 

Luonto reagoi lauhaan talvisäähän monin tavoin. Sienet eroavat kasveista siinä, että niiden vuosirytmi on lähes riippumaton päivän pituudesta, eikä useimmilla sienillä myöskään ole esimerkiksi kasvien siemeniin verrattavaa vaatimusta tietyn pituisesta kylmäjaksosta, joka edellyttäisi kasvun alkamista. Eri puulajien kanssa kasvavat pintajuurisienet ovat lahottajasieniä selvästi tiukemmin mukana isäntäpuun vuodenaikaisrytmissä. Kun lehtipuu pudottaa lehtensä, saa sen kumppanina kasvava sieni myös signaalin siitä, että lepoaika on alkamassa. Havupuiden sienille “talvileposignaali” on todennäköisesti selvästi heikompi. Lahottajia ei tämäkään rajoita – niiden itiöemien tuotanto voi jatkua lauhan talven yli.

Eteläisen Suomen lämpötilojen pysyessä pitkään suojan puolella ja olosuhteiden muistuttaessa sienten kannalta yhä syksyä, monet sienilajit ovat jatkaneet itiöemien kasvattamista. Esimerkiksi karikkeella ja lahopuun kappaleilla elävä pieni ruskea oksalaholakki on löytynyt tammikuun puolivälissä Oulun korkeudelta Siikajoelta saakka, ja eteläisessä Suomessa havaintoja on tehty helmikuun puoliväliin saakka. Oksalaholakin optimikasvuaika on loppusyksyllä.

Ruokasienistä esimerkiksi keltavahvero eli kantarelli, suppilovahvero ja osterivinokas ovat kasvattaneet uusia itiöemiä vielä tammikuun lopussa tai helmikuun alussa. On poikkeuksellista, että pintajuurisieniä, joihin keltavahvero kuuluu, kasvaa talviaikaan.

Tätä erikoista ilmiötä pystyy hyvin seuraamaan Sieniatlakseen tallennettujen tuoreiden havaintojen avulla Suomen Lajitietokeskuksen Laji.fi-portaalissa.

Sieniatlas on Jyväskylän, Oulun, Turun ja Helsingin yliopiston sekä Suomen sieniseurojen yhteinen kansalaistiedehanke, jossa opetetaan ja kannustetaan ihmisiä tunnistamaan ja tallettamaan sienihavaintoja Lajitietokeskuksen havaintojärjestelmään.

Erilaisten luonnonilmiöiden tarkka dokumentointi tällaisissa poikkeusoloissa on tärkeää, jotta pystymme kunnolla ymmärtämään ilmaston vaikutuksia luontoomme. Kaikkien sienihavaintojen kirjaaminen Suomen Lajitietokeskuksen havaintotietokantaan on tärkeää.

Lisätietoja:

Tea von BonsdorffLuonnontieteellinen keskusmuseo LuomusHelsingin yliopistotea.vonbonsdorff@helsinki.fi

Tavallisesti loppusyksyllä kasvavaa oksalaholakkia on havaittu tänä talvena jopa helmikuussa. Kuva: Mikko Veräjänkorva (CC BY-SA 4.0).