Supikoira on sopeutuva joka paikan munarosvo
03.08.2021 14:41 - Liisa-Maija Aukia

Suomessa runsaslukuinen vieraslaji supikoira osoittautui keinopesäkokeissa luontaisia nisäkäslajeja yleisemmäksi sorsanpesärosvoksi. Supikoiralle kelpasivat pesät niin rannoilla, metsissä, maaseutumaisemassa kuin kaupungissakin.

Suomen sorsalajeilla menee huonosti, ja jo yli puolet lajeista on luokiteltu jollain tasolla uhanalaisiksi. Vieraspetojen epäillään olevan tähän mahdollisesti yksi syypää.

Uusi tutkimus osoittaa epäilyn aiheelliseksi. Kolme vuotta kestäneissä Helsingin yliopiston ja tanskalaisen Aarhusin yliopiston kokeissa riistakameroihin tallentui runsaasti kuvia vieraslajeista rosvoamassa keinopesiä, joita tutkijat perustivat Suomeen ja Tanskaan.

Tarhattujen sinisorsien munilla varustettuja keinopesiä tehtiin yli 400, joista noin 290 Suomeen Uudellemaalle, Hämeeseen ja Pohjois-Savoon. Pesät perustettiin ympäristöihin, joissa sorsat normaalistikin pesivät.

– Supikoira oli yleisin nisäkäspeto kaikissa Suomessa tutkituissa ympäristöissä. Supikoira kävi tuhoamassa pesiä odotetusti rannoilta ja yllättävän usein myös metsästä vesistöjen läheltä, kertoo tutkijatohtori Sari Holopainen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

Rikotut munat houkuttavat nisäkäspetoja

Riistakamerat paljastivat, että monilla pesillä vieraili useampi peto. Varislinnut hoksasivat pesät usein ensimmäisinä. Joskus varislintu rikkoi munan jo pesään, ja rikotut munat puolestaan houkuttelivat paikalle nisäkäspetoja. Minkki ja supikoira vierailivatkin usein jo muiden rosvoamilla pesillä.

– Alueella olevat pedot voivat tutkimuksemme perusteella hyötyä toisistaan. Varislintujen rikkomat munat antavat vihjeen nisäkäspedoille, ja nämä taas ovat uhka munien lisäksi sorsaemollekin. Monipuolisen petolajiston vaikutus voi siis olla enemmän kuin lajiensa summa, kertoo Holopainen.

Supikoira on todellinen sopeutuja

Supikoira osoittautui ympäristönkäytöltään monella tapaa luontaisia lajeja monipuolisemmaksi. Lajia havaittiin yleisesti rannoilla ja rantametsissä, ja se oli joustava myös maatalous- ja kaupunkimaiseman suhteen. Supikoira osoitti lisäksi olevansa sopeutuva osa muuta pienpetolajistoa, sillä viikon havainnointijaksolla se saattoi olla joko ainoa pesällä kuvattu laji tai osa runsaslajista yhteisöä.

Tutkijoiden mukaan keinopesäkokeilla ei voida suoraan osoittaa, että supikoiralla on vaikutusta sorsakantoihin.

– Tulokset kuitenkin osoittavat, että supikoira on luontaisia nisäkäslajeja yleisempi pesärosvo, ja se esiintyy runsaana monenlaisissa sorsien pesimäympäristöissä, selventää Holopainen.

Vesilintukantojen taantumiseen useita syitä

Vieraspetojen lisäksi vesilintukantojen taantumiseen vaikuttavat useat tekijät, joista monet liittyvät vesien liialliseen rehevöitymiseen. Keinopesäkokeiden tulokset auttavat kuitenkin osaltaan ymmärtämään syitä siihen, miksi vesilintukannat ovat heikkenemässä.

– Monen vesilintulajin pesimäkannan taantuminen erityisesti rehevillä järvillä osuu ajallisesti yhteen supikoiran ja minkin runsastumisen kanssa. Tämä kävi ilmi tutkiessamme edesmenneen kalastaja Pentti Linkolan Hämeessä keräämien aineistojen avulla vesilinnustossa tapahtuneita pitkän aikavälin muutoksia jaksolta 1951–1970 jaksolle 1996–2015, toteaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) johtava tutkija Hannu Pöysä.

Aineistot tarjosivat ainutlaatuisen mahdollisuuden arvioida muun muassa vieraspetojen roolia vesilintukantojen taantumisessa, sillä vuosien 1951–1970 aineistot olivat jaksolta, jolloin supikoira ja minkki olivat Suomen luonnossa vielä harvalukuisia.

Oikealla mainittujen artikkelien lisäksi myös seuraava artikkeli on hyväksytty (Biological Invasions): Holopainen S, Väänänen V-M, Vehkaoja, M, Fox AD. Do alien predators pose a particular risk to duck nests in Northern Europe? Results from an artificial nest experiment.

Supikoira Suomessa

  • Supikoira on alun perin kaakkoisaasialainen laji, jota istutettiin 1920-luvulta lähtien Neuvostoliiton Euroopan puoleisiin osiin turkiseläimeksi. Sieltä supikoirat ovat levittäytyneet Eurooppaan. Supikoiran leviämistä edistää se, että se voi vaeltaa pitkiäkin matkoja. Pisin GPS-pannan avulla todettu vaellus on alkuvuodesta 2016, jolloin eräs yksilö matkasi 600 kilometriä.
  • Ensimmäiset supikoirat päätyivät Suomeen jo 1930-luvulla. Kanta on tiheä varsinkin eteläisessä Suomessa, mutta laji selviytyy myös Lapissa. Suomen ja Ruotsin rajalla käydäänkin armotonta taistelua, jotta lajin leviäminen Ruotsiin voitaisiin estää.
  • Suomessa supikoiran saalismäärät ovat kasvaneet tasaisesti. 1980-luvun alussa supikoirien vuotuinen saalismäärä oli noin 20 000 yksilöä, mutta huippuvuotena 2016 saalis oli jo kymmenkertaistunut. Supikoira onkin jo Suomen toiseksi runsaslukuisin saaliseläin. Lisäksi yli 20 000 supikoiran epäillään kuolevan vuosittain tieliikenteessä.
  • Supikoira listattiin EU:n haitallisten vieraslajien joukkoon vuonna 2019. Yksi syy on sen vaikutus lintuihin ja sammakkoeläimiin. Laji voi kantaa ja levittää myös useita tauteja, kuten rabiesta, ekinokokkoosia, kapia ja trikinelloosia.
  • Lue lisää supikoiran lajitietokortista