Jalavakeltayökkönen Cirrhia gilvago

Yleiskuvaus

Siipiväli 30–42 mm. Etujalat ruskehtavanharmaat (vrt. vaaleakeltayökkönen (C. icteritia)).

Etusiivet vähemmän suippokärkiset kuin poppelikeltayökkösellä (C. ocellaris); täyteläisen kellanokrat, ruskehtavansävyiset; kuviot mustahkot: poikkiviirut kaksinkertaiset; sisempi viisto, aaltoileva, sen sisäreuna paksi ja laikukas; ulompi sisäänpäin nyhähampainen (vrt. C. ocellaris), ulompi reuna paksu. Keskivarjo mustahko, paksu ja häipyvärajainen. Rengas- ja munuaistäplä keskikokoiset, ruskea- ja mustahkoreunaiset, munuaistäplän takaosassa harmaanruskea, harmahtavakeskinen pilkku. Aaltoviirun reunoissa rivi mustahkoja pilkkuja, sen sisäpuolella etureunassa tumma laikku, joka ulottuu ulompaan poikkiviiruun, ja ulkopuolella häipyvärajainen, tumma varjo. Takasiivet okranvalkeahkot, sisäosa heikosti harmaanruskeansävyinen.

Muna hienosti pitkittäisharjanteinen, punertava, myöhemmin harmaa.

Toukka 27–32 mm, vaaleanruskea; selkäjuova katkeileva, valkeahko, tummareunainen; sivuselkäjuova vaalea, tummareunainen; selässä rivi tummia, Y:n muotoisia kuvioita; sivujuova vaalea. Hengitysaukot pienet, mustat. Pää ruskeankeltainen; niskakilpi ruskeanmusta, siinä 3 vaaleaa juovaa.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Cirrhia gilvago
Auktorit
(Denis & Schiffermüller, 1775)
Yleiskieliset nimet
  • jalavakeltayökkönen (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62654
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Hyvin harvinainen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 NA – Arviointiin soveltumattomat
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Yökköset
  • Suurperhoset