Jalavakeltayökkönen – Cirrhia gilvago
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 30–42 mm. Etujalat ruskehtavanharmaat (vrt. vaaleakeltayökkönen (C. icteritia)).
Etusiivet vähemmän suippokärkiset kuin poppelikeltayökkösellä (C. ocellaris); täyteläisen kellanokrat, ruskehtavansävyiset; kuviot mustahkot: poikkiviirut kaksinkertaiset; sisempi viisto, aaltoileva, sen sisäreuna paksi ja laikukas; ulompi sisäänpäin nyhähampainen (vrt. C. ocellaris), ulompi reuna paksu. Keskivarjo mustahko, paksu ja häipyvärajainen. Rengas- ja munuaistäplä keskikokoiset, ruskea- ja mustahkoreunaiset, munuaistäplän takaosassa harmaanruskea, harmahtavakeskinen pilkku. Aaltoviirun reunoissa rivi mustahkoja pilkkuja, sen sisäpuolella etureunassa tumma laikku, joka ulottuu ulompaan poikkiviiruun, ja ulkopuolella häipyvärajainen, tumma varjo. Takasiivet okranvalkeahkot, sisäosa heikosti harmaanruskeansävyinen.
Muna hienosti pitkittäisharjanteinen, punertava, myöhemmin harmaa.
Toukka 27–32 mm, vaaleanruskea; selkäjuova katkeileva, valkeahko, tummareunainen; sivuselkäjuova vaalea, tummareunainen; selässä rivi tummia, Y:n muotoisia kuvioita; sivujuova vaalea. Hengitysaukot pienet, mustat. Pää ruskeankeltainen; niskakilpi ruskeanmusta, siinä 3 vaaleaa juovaa.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- jalavakeltayökkönen (suomi)
- Vakiintunut
- Hyvin harvinainen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 NA – Arviointiin soveltumattomat
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Yökköset
- Suurperhoset