Etelänpäiväkiitäjä (isopäiväkiitäjä) Macroglossum stellatarum

Yleiskuvaus

Siipiväli ♂ 42–54 mm, ♀ 45–55 mm. Tuntosarvet tummanharmaat. Ruumis harmaa; takaruumiin sivu- ja perätupsut mustat ja valkeat.

Etusiivet harmaat; sisempi ja ulompi poikkiviiru mustat, jälkimmäinen ei ulotu takareunaan. Keskitäplä musta. Takasiivet oranssit, tyvestä harmaat; reunavyö punaruskea, kapeneva, ei ulotu takakulmaan; ulkoreuna tumman harmaanruskea.

Muna lähes pallomainen, läpimitaltaan n. 1 mm, kiiltävän vaaleanvihreä, myöhemmin kellertävä.

Toukka n. 45 mm, yleensä vihreä, joskus punaruskea, valkopilkkuinen; sivuselkäjuova selvä, valkeahko, alapuolelta vaaleavarjoinen. Sivujuova vähemmän selvä, vaalea. Peräsarvi suora, sininen, oranssi- tai tummakärkinen. Pää vihertävä.

Kotelo 30–35 mm, solakka, kermanvärinen tai vaaleanruskea, sirotteisesti tummanruskealaikkuinen. Imukärsäaihe ulkoneva, harjanteinen, siinä musta pitkittäisjuova. Kremaster kapeneva, sen kärjessä kaksi terävää piikkiä.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Macroglossum stellatarum
Auktorit
(Linnaeus, 1758)
Yleiskieliset nimet
  • etelänpäiväkiitäjä (suomi)
  • större dagsvärmare (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.61483
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Hyvin harvinainen
  • Vaeltaja
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 NA – Arviointiin soveltumattomat
  • 2010 NA – Arviointiin soveltumattomat
Asiantuntijat
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Macroglossum stellatarum
45 julkista näytettä
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Kiitäjät
  • Suurperhoset