Etelänkuutäpläkehrääjä (alalaji lobulina) – Cosmotriche lobulina lobulina
- Yleiskuvaus
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli ♂ 30–41 mm, ♀ 42–45 mm. Ruumis harmaa–tummanharmaa. Etusiivet harmaat, joskus mustanharmaat, siipisuonet usein hiukan tummemmat; keskisarake tummempi. Poikkiviirut vaaleat. Keskitäplä selvä, valkea, kuutava. Takasiivet ruskeanharmaat; keskiviiru usein hiukan vaaleampi, diffuusi. Molempien siipiparien ripset musta- ja valkotäpläiset.
Toukka 50–53 mm, siniharmaa; selässä rivi mustia, rombimaisia laikkuja, jotka ovat pienempien, keltaisten ja oranssien, epäsäännöllisten alikkujen ympäröimät; sivuilla rivi oransseja–punaisia laikkuja. Karvoitus selässä ja sivuselässä mustahkoa, melko harvaa, sivulla tiheämpää, vaaleampaa ja pöyheämpää. Selässä jaokkeissa T2 ja A8 melko pitkät, mustat karvatupsut ja jaokkeessa T3 kellertävä karvatupsu. Pää harmahtava, siinä 2 suurta, diffuusia, harmaanmustaa laikkua.
Kotelo lyhyt ja vanttera, 16–23 mm, kellanharmaa–vihreänharmaa. Kremaster ei kehittynyt, takapäässä hyvin lyhyitä sukasia.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- etelänkuutäpläkehrääjä (alalaji lobulina) (suomi)
- Vakiintunut
Alueellisesti uhanalainen 2020 - 1a Hemiboreaalinen, Ahvenanmaa ? Alueellisesti uhanalainen 2020 - 1b Hemiboreaalinen, Lounainen rannikkomaa ?
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 NT – Silmälläpidettävät
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Suurperhoset