Isokuultokoisa – Paratalanta hyalinalis
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
Yleiskuvaus
Siipiväli 27-34 mm. Etusiivet vaalean sitruunankeltaiset, etureunasta harmahtavakehnäiset. Poikkiviirut harmaat; sisempi keskeltä taittunut; ulompi kaareva ja heikosti sahahampainen, kääntyy keskikohdan takana vahvasti sisäänpäin, takareunan lähellä 2 hammasta sisäänpäin. Munuais- ja rengastäplä harmaat, hiukan häipyvät. Aaltoviiru harmaa, sahahampainen, lähellä ulkoreunaa (vrt. P. pandalis). Takasiivet hiukan etusiipiä vaaleammat; ulompi poikkiviiru taipunut ja heikosti sahahampainen, hieman keskikohdan takana terävä hammas sisäänpäin. Ulkoreunavyö kuten etusiivissä.
Koiraan uncus kärjellinen. Sacculuksen antura paksulti suomujen peittämä, hakanen vahva koukku.
Naaraan antrumin takareunassa ostiumin molemmilla sivuilla vahvat piikit.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- isokuultokoisa (suomi)
- Vakiintunut
- Hyvin harvinainen
Metsäisten suojelualueiden konnektiviteetti – SUMI-hankkeessa 2020 laadittu metsälajiluettelo ? Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo ? VANHA Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471) ?
- 2019 NT – Silmälläpidettävät
- 2010 EN – Erittäin uhanalaiset
- 2000 VU – Vaarantuneet
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- MVL.31