Sekolattakoi – Depressaria douglasella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
Yleiskuvaus
Siipiväli 17–20 mm. Pää ja keskiruumis valkeahkot; siipikannet harmaanruskeat. Huulirihmojen kärkijaokkeessa kaksi mustaa vyötä. Etusiivet ruskeat, tummanruskea- ja valkeahkokehnäiset; etureuna roosansävyinen; suonet osittain mustanruskeat. Diskaalitäplät valkeahkot, tumman pitkittäisjuovan yhdistämät; sisemmän sisäpuolella viisto, tumman harmaanruskea juova. Ulompi poikkiviiru häipyvä, vaalea, muodostaa lähes suoran kulman ulospäin. Takasiivet valkeahkonharmaat, kärjestä tummemmat.
Toukka vaalean kellertävänvihreä; selkäjuova kapea, tumman- tai ruskehtavanvihreä; sivuselkäjuova leveämpi, tummanvihreä. Pää keltainen tai kalpean ruskehtavanvihreä. Niska- ja peräkilpi sekä raajat kiiltävän kellertävänvihreät.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- sekolattakoi (suomi)
- Vakiintunut
- Hyvin harvinainen
VANHA Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471) ? VANHA Erityisesti suojeltavat lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471) ?
- 2019 NT – Silmälläpidettävät
- 2010 CR – Äärimmäisen uhanalaiset
- 2000 CR – Äärimmäisen uhanalaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset