Pajukääpiökoi Stigmella salicis

Yleiskuvaus

Siipiväli 4,8–6,6 mm. Pää vaaleankeltainen – oranssi tai ruosteenoranssi, kaulus vaaleampi. Silmälaput valkeahkot. Tuntosarvet harmaat, koiraalla 2/3, naaraalla puolet etusiiven pituudesta. Keskiruumis tumman harmaanruskea. Takaruumis tummanharmaa, koiraalla pieni, harmaa perätupsu, naaraan perätupsut kellertävänharmaat, pitemmät kuin mustikkakääpiökoilla (S. myrtillella).

Etusiivet jokseenkin karkeasuomuiset, vaihtelevat kellertävänruskeasta tumman harmaanruskeaan, heikosti purppuransävyiset; keskikohdan ulkopuolella okranvalkeahko, melko viisto poikkivyö; ulkosarake tumman harmaanruskea – ruskehtavanmusta, karkeasuomuiset. Siipiripsien kärkipuolisko okranvalkea. Takasiivet kiiltävän harmaat.

Toukka meripihkankeltainen; pää vaaleanruskea.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Stigmella salicis
Auktorit
(Stainton, 1854)
Yleiskieliset nimet
  • pajukääpiökoi (suomi)
  • sälgdvärgmal (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.58572
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset