Pajukääpiökoi – Stigmella salicis
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 4,8–6,6 mm. Pää vaaleankeltainen – oranssi tai ruosteenoranssi, kaulus vaaleampi. Silmälaput valkeahkot. Tuntosarvet harmaat, koiraalla 2/3, naaraalla puolet etusiiven pituudesta. Keskiruumis tumman harmaanruskea. Takaruumis tummanharmaa, koiraalla pieni, harmaa perätupsu, naaraan perätupsut kellertävänharmaat, pitemmät kuin mustikkakääpiökoilla (S. myrtillella).
Etusiivet jokseenkin karkeasuomuiset, vaihtelevat kellertävänruskeasta tumman harmaanruskeaan, heikosti purppuransävyiset; keskikohdan ulkopuolella okranvalkeahko, melko viisto poikkivyö; ulkosarake tumman harmaanruskea – ruskehtavanmusta, karkeasuomuiset. Siipiripsien kärkipuolisko okranvalkea. Takasiivet kiiltävän harmaat.
Toukka meripihkankeltainen; pää vaaleanruskea.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- pajukääpiökoi (suomi)
- sälgdvärgmal (ruotsi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset