Okrarullakääriäinen – Ptycholomoides aeriferana
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 17–21 mm. Pää ja kaulus okrankeltaiset; keski- ja takaruumis mustanruskeat.
Etusiivet ruskehtavankeltaiset, kuviot mustanruskeat: melko suuri tyvisarake, jonka ulkoreuna keskeltä lähes suorakulmaisesti taittunut; viisto keskivyö, joka on tummimmillaan etureunassa, sen sisäreuna terävärajainen ja siinä lovi ulospäin, sen ulkoreuna hiukan epäselvempi ja heikosti taipunut; sekä suuri, kolmikulmainen laikku etureunassa melko lähellä siiven kärkeä, siitä lähtee kapea pidennys taakse kohti takakulmaa. Tummissa kuvioissa on useita kapeita, mustia, mutkittelevia poikkijuovia. Etureunassa tyvisarakkeen ja keskivyön välissä sekä keskivyön ja etureunan laikun välissä useita vaaleita, hopeankiiltoisia poikkijuovia. Ripset harmaat, niissä hieno, musta tyviviiru. Takasiivet tummanruskeat; ripset hiukan vaaleammat, niissä ruskehtava jakoviiru.
Toukka vihreä, iho heikosti sagriininen; selän molemmilla puolilla hieno, vaalea, violetinruskeavarjoinen pitkittäisjuova. Pää vaaleanruskea, tummatäpläinen; niskakilpi vihertävänkeltainen, sivuilta ja takaa mustalaikkuinen; peräkilpi kellanvihreä.
Kotelo 8,8–10,5 mm, tumman punaruskea, tummat rakenteet mustanruskeat. Pintarakenne kohtalaisen hieno, takaruumiissa nystyinen. Siipisuonet selvät. Kremaster lyhyempi ja leveämpi kuin kaunorullakääriäisellä (Ptycholoma lecheana), sen pintarakenne hieno, pitkittäisryppyjä lähellä tyveä, takaosassa poikkiryppyjä.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- okrarullakääriäinen (suomi)
- lärkbredvecklare (ruotsi)
- Hyvin harvinainen
- Säännöllinen harhailija
- 2019 NA – Arviointiin soveltumattomat
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- MVL.232
- Pikkuperhoset