Pitkäsarvimehiläinen – Eucera longicornis
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Pitkäsarvimehiläinen on erakkomehiläislaji, joka on saanut nimensä koiraan erittäin pitkistä, lähes ruumiinpituisista tuntosarvista. Koiraita ei tuntosarvien pituuden vuoksi voi Suomessa sekoittaa muihin lajeihin. Naaraan tuntosarvet ovat lyhyemmät.
Pää, keskiruumis ja takaruumis ovat mustat. Naaraiden takaruumis on paksu ja selkäkilpien takareunat ovat painuneet. Pitkäsarvimehiläisen naaraat ovat karvoitukseltaan punertavia, koiraan karvoitus vaihtelee ja voi olla punertava, punaruskea tai harmatava. Vanhoilla yksilöillä värit voivat olla haalistuneet. Koiraan suukilpi ja ylähuuli on keltainen, naaraalla pää on kokonaan musta. Kieli on pitkä ja kapea.
Etusiivissä 2 submarginaalisarkaa: 1. kyynärsarka pienempi kuin 2.
Koko: 14-16 mm.
Kuvaustekstin laatijat:
FM Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- pitkäsarvimehiläinen (suomi)
- långhornsbi (ruotsi)
- Vakiintunut
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- 2000 LC – Elinvoimaiset
- Juho Paukkunen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- MVL.30