Pitkäsarvimehiläinen Eucera longicornis

Yleiskuvaus

Pitkäsarvimehiläinen on erakkomehiläislaji, joka on saanut nimensä koiraan erittäin pitkistä, lähes ruumiinpituisista tuntosarvista. Koiraita ei tuntosarvien pituuden vuoksi voi Suomessa sekoittaa muihin lajeihin. Naaraan tuntosarvet ovat lyhyemmät. 

Pää, keskiruumis ja takaruumis ovat mustat. Naaraiden takaruumis on paksu ja selkäkilpien takareunat ovat painuneet. Pitkäsarvimehiläisen naaraat ovat karvoitukseltaan punertavia, koiraan karvoitus vaihtelee ja voi olla punertava, punaruskea tai harmatava. Vanhoilla yksilöillä värit voivat olla haalistuneet. Koiraan suukilpi ja ylähuuli on keltainen, naaraalla pää on kokonaan musta. Kieli on pitkä ja kapea.

Etusiivissä 2 submarginaalisarkaa: 1. kyynärsarka pienempi kuin 2.

Koko: 14-16 mm.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

FM Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Eucera longicornis
Auktorit
(Linnaeus, 1758)
Yleiskieliset nimet
  • pitkäsarvimehiläinen (suomi)
  • långhornsbi (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.204713
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
  • 2000 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntija
  • Juho Paukkunen
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • MVL.30