Peltokimalainen Bombus pascuorum

Yleiskuvaus

Peltokimalaisen värit vaihtelevat melko lailla jo Suomen puitteissa ja meiltä on erotettu kolme alalajia. Lähes kaikkialla Suomessa peltokimalaiskuningattaret ovat selkäpuoleltaan pääosin punaruskeita, ainoastaan takaruumiin ensimmäiset selkäkilvet ovat mustia. Myös naaman ja kylkien väri on musta (alalaji B. p. sparreanus).

Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa kuningattaret ovat kuitenkin huomattavasti vaaleampia, sillä naaman, kylkien, vatsan ja takaruumiin tyvijaokkeiden selkäkarvat ovat lähes valkoisia tai harmaita (B. p. pallidofacies).

Kilpisjärvellä tavattavien tuuheaturkkisten yksilöiden takaruumis on puolestaan punaruskea tyvestä alkaen; naama on musta (B. p. smithianus).

Työläiset ja koiraat ovat samanvärisiä kuin kuningattaret. Kesän mittaan karvapeitteen punaruskea väri haalistuu harmaanruskeaksi. Tanskan Sjellannissa peltokimalaiset ovat melanistisia.

Peltokimalainen on keskikokoinen: kuningatar 15-18 mm, työläinen 10-15 mm ja koiras 10-16 mm.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Dosentti Ilkka Teräs, Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta 4/2023

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Bombus pascuorum
Auktorit
(Scopoli, 1763)
Yleiskieliset nimet
  • peltokimalainen (suomi)
  • åkerhumla (ruotsi)
  • Common carder bee (englanti)
Tunniste
http://tun.fi/MX.204741
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
  • 2000 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntija
  • Juho Paukkunen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Pistiäiset